Logistiikkayritysten Liiton näkemykset ministeri Ranteen pyöreän pöydän keskusteluun ammattikuljettajien ajoterveydestä ja levähdyspaikoista

Logistiikkayritysten Liiton näkemyksiä ministeri Ranteen pyöreän pöydän keskusteluun ammattikuljettajien ajoterveydestä ja levähdyspaikoista                                                                                                      

Logistiikkayritysten Liiton 23 jäsenyritystä ovat alan suurempia toimijoita, joiden ydinosaamista ovat logistiikan kokonaisjärjestelmät, kuljetukset ja terminaali- ja varastotoiminnot. Jäsenyritysten käytössä on yli 3 000 kuorma-autoa ja ajoneuvoyhdistelmää, ja omistuksessa noin 100 kpl, 550 000 m2 terminaalia ja varastotilaa eri puolilla Suomea. Jäsenyritysten yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2025 oli yli miljardi euroa (vrt. alan kaikkien 9 800 yrityksen liikevaihto 7,6 mrd. euroa).

Liiton jäsenyritykset palvelevat kaikkia yhteiskunnan sektoreita, ja ovat avainasemassa siviiliyhteiskunnan toimivuutta turvaavissa kuljetuksissa. Osalla jäsenyrityksiä on toimintaa Suomen lisäksi Pohjoismaissa, Baltian maissa sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Logistiikkayritysten Liiton uusi strategia valmistui keväällä 2026. Liiton visio on, että menestyvä Suomi tarvitsee kilpailukykyisen ja vastuullisen logistiikkaverkoston nyt ja tulevaisuudessa. Missiomme on yhdistää Suomen johtavat logistiikkayritykset vahvistamaan logistiikan merkitystä Suomelle ja edistämään alan kilpailukykyä. Strategiassa on neljä painopistettä ovat: 1) Logistiikkaketjun tehostuminen, sujuvuus ja häiriöttömyys, 2) Vastuullisuus, kestävä ja kannattava kasvu, 3) Osaaminen ja ammattimainen tapa toimia sekä 4) Markkinoiden tasapuolisuus. Liiton toimintaan, näkemyksiin ja strategiaan voi tutustua nettisivuillamme www.logistiikkayritykset.fi.

Liiton näkemykset pyöreän pöydän tilaisuuden ennakkokysymyksiin alla. Mukana on paitsi kuljettajien, myös yleisemmin esim. yritysten terminaaleissa tehtävien töiden työturvallisuuteen liittyviä näkemyksiä.

1. Ammattikuljettajien ajoterveys

Onko ammattikuljettajien ajoterveysvaatimusten täyttymisessä havaittu myönteistä tai kielteistä kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana?

Logistiikkayritysten Liiton jäsenyrityksissä työntekijöiden keski-ikä on usein lähempänä 40 kuin yli 50 vuotta. Naiskuljettajien määrä on kasvussa. Kuva ei enää vastaa stereotypiaa, jossa ala on miesvaltainen ja kuljettajien keski-ikä yli 50 vuotta. Myös eri kansallisuudet ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Liiton jäsenyrityksissä aiempaa useammin raskaan liikenteen kuljettajan työstä myös jäädään suoraan eläkkeelle, eikä ole tarvetta esimerkiksi vaihtaa alaa iän karttuessa. Tässä on tukena työtapojen ja -olojen, tekniikan ja kaluston kehittyminen. Ergonomia- ja työturvallisuusasioihin kiinnitetään huomiota, työvuorot ovat muuttuneet ajo- ja lepoaikasäädösten myötä inhimillisimmiksi, autoissa on kuljettajan työtä helpottavaa tekniikkaa, kuormankäsittelylaitteet ovat muuttuneet sähkö- ja kaasukäyttöisiksi jne.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kuljetusalalla on erilaisia suoritealoja ja työtehtävissä on eroja. Esimerkiksi kappaletavarakuljetusten purut ja lastaukset ovat nykyaikaisista apuvälineistä huolimatta fyysisesti melko raskaita töitä verrattuna esimerkiksi maa-ainesten ajamiseen. Esimerkiksi asiakkaiden luona ei aina ole kalustoa, jolla useamman sadan kilon lähetyksen voisi nostaa pois auton kyydistä, vaan se pitää purkaa lihasvoimalla lavansiirtovaunulla.

Runkoliikenteen kuljettajilla on pitkiä istumajaksoja, kun taas jakeluliikenteessä kuljettajat saattavat nousta autoon ja autosta useita kymmeniä kertoja päivässä.

Millä konkreettisilla toimilla näette, että ammattikuljettajien ajoterveyttä ja sitä kautta liikenneturvallisuutta voitaisiin edistää?

Iso merkitys on sillä, miten hyvin työnantaja ja työntekijä pystyvät yhdessä suunnittelemaan työvuoroja ja -tehtäviä uran aikana. Myös elämäntilanne vaikuttaa esim. mahdollisuuksiin olla pidemmän aikaa nk. tien päällä.

Työntekijä itse on avainasemassa työhyvinvointinsa ylläpidossa, mutta ammattikuljettajan ajoterveys ei ole vain terveystarkastuksiin tai kuljettajan omiin elintapoihin liittyvä asia. Siihen vaikuttavat vahvasti myös työajat, työn kuormittavuus, palautuminen (työ- ja vapaa-ajan tasapaino), ravinto sekä mahdollisuus pitää oikeasti palauttavia taukoja. Epäsäännöllinen vuorotyö, pitkät työpäivät, vaativat ajo-olosuhteet ja erityisesti yöaikaan vähäiset taukopaikat lisäävät kuormitusta ja väsymystä ja sitä kautta myös liikenneturvallisuusriskiä.

Työnantajan näkökulmasta työhyvinvointi lähtee perusasioista: osaaminen vastaa työtehtävää, perehdytys uuteen tai vaihtuvaan tehtävään on riittävä, kalusto, työvälineet ja -vaatteet ovat työhön sopivat, esimiestyöskentely on asianmukaista, viestintä ja ohjeistukset ovat selkeitä ja työn tavoitteet ovat selvillä ja saavutettavissa.

Oleellista on ennaltaehkäisy. Ajoterveyteen pitäisi pystyä vaikuttamaan jo ennen kuin terveysongelma johtaa ajokyvyn menettämiseen tai sairauspoissaoloon. Työnantajan keinoja ovat esimerkiksi ajotavan muutosten seurantaa, väsymyksen ja uniapneariskin tunnistamista, liikkuvuuden testaamista sekä ravitsemukseen ja fyysiseen toimintakykyyn liittyvä tuki.

Ajoterveyteen liittyvä yksi riskitekijä ovat päihteet (alkoholi ja huumeet). Ao. riskien minimoimiseksi logistiikkayrityksillä on erilaisia käytäntöjä, esim. päihdeohjelmat ja alkolukot.

Toimiva työterveyshuolto on tärkeää. Jos terveyden kanssa tulee haasteita, on lisäksi hyvä pohtia työnantajan mahdollisuuksia esimerkiksi muuttaa tai keventää tehtäviä. Tärkeää on tässäkin ratkaisujen etsiminen yhdessä.

Ajoterveys syntyy jokaisena työpäivänä. Turvallinen liikenne edellyttää sekä kuljettajan, työnantajan ja työterveyshuollon toimia sekä hyviä työolosuhteita, jotka mahdollistavat riittävän palautumisen.

Logistiikka-alalla kuljettajien ja muun henkilöstön työterveyden ylläpito nähdään myös työnantajan ja toimialan houkuttelevuuteen liittyvänä tekijänä. Hyvinvoiva työntekijä on motivoitunut, tuottava ja sitoutunut, mikä hyödyttää sekä työntekijää itseään ja samalla koko organisaatiota.

Logistiikka-alan työturvallisuudesta yleisesti:

Suomessa sattuu vuosittain yli 100 000 työtapaturmaa, kuljetusten ja varastoinnin toimialalla vuonna 2025 yli 6000. Logistiikka-alalla riskit liittyvät erityisesti liikkumiseen, kuormien käsittelyyn ja koneiden käyttöön. Logistiikka-alan tapaturmataajuus on yleisesti viimeisen 10 ja 20 vuoden aikana laskenut.

Oleellista on tapaturmien systemaattinen ennaltaehkäisy ja henkilöstön osallistaminen työturvallisuuden edistämiseen, esimerkiksi havainnoimalla työturvallisuusriskejä ja etsimällä yhdessä käytännön keinoja tapaturmien vähentämiseksi. Havainnot voivat liittyä esimerkiksi tilaratkaisuihin ja piha-alueiden kunnossapitoon. Tapaturmien ehkäisyssä pääroolissa eivät ole isot investoinnit vaan konkreettiset arjen teot. Esimerkkejä näistä ovat jokaisen tapaturman jälkipuinti ja arvio siitä, millä muutoksilla vastaavat tilanteet voidaan estää, sekä kuukausittaiset työturvallisuuskävelyt. Viestinnällä on tärkeä rooli tapaturmien ehkäisyssä.

Toimialan työturvallisuuden eteen tehty työ näkyy epäsuorasti myös asiakkaille, kun selkeät ja turvalliset prosessit tuottavat vähemmän häiriöitä. Työ ei esimerkiksi keskeydy tai kuorma joudu odottamaan tapaturman vuoksi.

2. Levähdyspaikat

Mitkä ovat merkittävimmät puutteet raskaan liikenteen taukopaikkaverkostossa ja kuljettajille tarjottavissa palveluissa kuljettajien ja kuljetusyritysten näkökulmasta?

Levähdyspaikat ovat iso osa kuljettajan työympäristöä ja työkyvyn ylläpitämistä. Jos turvallista pysähtymispaikkaa ei ole tai siellä ei ole mahdollisuutta WC-käyntiin, ruokailuun, liikkumiseen ja palautumiseen, kuljettajan mahdollisuus huolehtia omasta ajokunnostaan jää käytännössä rajalliseksi tai jopa mahdottomaksi. Tämä altistaa väsymykselle sekä myöhemmin erilaisille sairauksille.

Logistiikkayritysten näkökulmasta kysyntää vastaavalla taukopaikkaverkostolla on oma roolinsa kuljetustehtävien koordinoinnissa. Isomman HCT-kaluston yleistyminen ja mitoitus tulee ottaa huomioon taukopaikkaverkoston kehittämisessä.

Millä konkreettisilla toimilla kuljettajien mahdollisuuksia lakisääteisten taukojen ja lepoaikojen pitämiseen voitaisiin parantaa? Mitkä ovat tällä hetkellä suurimmat esteet taukopaikkaverkoston ja palveluiden kehittämiselle, ja miten näitä ongelmia tulisi ratkoa?

Raskaan liikenteen taukopaikkaverkostolle tarvitaan strateginen, pitkän aikavälin näkemys, jonka kehittämiseen ja rahoitukseen sitoudutaan. Taukopaikkaverkoston merkityksen ymmärtämistä osana toimivaa logistista järjestelmää ja sitoutumista kehittämiseen tarvitaan sekä valtakunnan että alue- ja kuntatasolla.

Väyläviraston koordinoima taukopaikkaverkoston kehittämistyöryhmä on keskeisessä roolissa strategisen näkemyksen luomisessa. Logistiikkayritysten Liitto on mukana työryhmässä, jossa on laaja edustus eri tahoja lähinnä liikennesektorilta. Työryhmässä on todettu, että tärkeää on saada työryhmään mukaan ministeriötason (YM) kaavoituksen ja maankäytön edustus. Kaavoituksen ja maankäytön kysymykset ovat taukopaikkaverkoston valtakunnallisen ja alueellisen kehittämisen kannalta kriittisiä.

Liikenne12 -selonteon mukaan taukopaikkojen odotetaan syntyvän ensisijaisesti markkinaehtoisesti.  Logistiikkayritysten Liiton näkemys on, että raskaan liikenteen taukopaikkaverkostolle tarvitaan myös julkista tukea.

Taukopaikkaverkostoa kehittämisessä on tärkeä tarkastella samaan aikaan raskaan liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfran tarpeita. Myös Liikenne 12 -selonteossa viitataan mahdollisuuteen ottaa taukopaikkaverkoston kehitystyössä huomioon vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfran kehittyminen teknologianeutraalisti, ja ao. polttoaineiden jakelua koskevat EU-velvoitteet.  Taukopaikkaverkoston ja jakeluinfran tarpeisiin sopivien alueiden sijoittumisen yhteensovitus on kuljetustaloudellisesti järkevää ja tehostaa maankäyttöä.